Aloitan sitten kun minulla on koulut käyty. Sitten kun lapset on koulussa, lähtenyt kotoa. Aloitan sen videoblogin kun olen laihtunut 5kg. Alan ottamaan kuvia, sitten kun minulla on oikeanlainen kamera. Sitten kun olen käynyt vielä nuo kaksi kurssia. Tiedätkö mitä. Maailmassa on loputtomasti opittavaa. Aina on vielä se yksi koulutus tai vielä se yksi artikkelikokoelma mihin pitäisi ehdottomasti vielä tutustua. Et tule koskaan olemaan valmis. Tai edes valmiimpi, koska vaatimustasosi nousee samassa suhteessa kompetenssiesi kanssa. Aloita sillä mitä sinulla on. Sinulla on niin paljon annettavaa. Taskussasi on parempaa teknologiaa kuin ammatti elokuvaohjaajilla oli käytössään 15v sitten.

Älä määrittele itseäsi sen perusteella missä olet nyt.

Puhu ihmisille siitä mitä kohti haluat olla menossa. Kerro siitä mistä olet kiinnostunut. Kun ihmiset tietävät mitä rakastat, muut osaavat tuupata sinua oikeaan suuntaan tai yhdistää sinut muiden kanssa, jotka ovat maailmassa samalla asialla. Kun sinulta kysytään mitä teet voit vastata näin: “Tällä hetkellä olen töissä rautakaupassa, mutta olen todella kiinnostunut virtuaalitodellisuuden mahdollisuuksista. Etenkin siitä kuinka tällaisia teknologioita voitaisiin käyttää rauhanneuvotteluissa empatian ja perspektiivin ottamisen välineenä.” Sinut muistetaan siitä mistä olet innostunut. Älä itse ahtaa itseäsi laatikkoon, niin ei ahtaa kukaan muukaan.

Laajenna ensin itse sitä miten näet itsesi, mahdollisuudet seuraavat perässä.

Viimeisenä vielä. Ala puuhastella. Puuhastelussa on leikillisyyttä. Kokeile juttuja. Elämää ei tarvitse ottaa liian tosissaan. Sinun ei todellakaan tarvitse tietää mitä teet seuraavat 20 vuotta. Puoliakaan niitä töitä joita tehdään kymmenen vuoden päästä ei ole vielä olemassa.

Inspiraatio kumartaa uteliaisuudelle.

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: