Mitä jokaisen tulisi tietää epäonnistumisesta

Mitä jokaisen tulisi tietää epäonnistumisesta

marras 6, 2016

Vaatii uskomatonta rohkeutta haudata asia, joka on edustanut kaikkea sitä, mitä haluaa saada aikaan maailmassa. Jolle on antanut sielunsa, voimansa ja aikansa, ja sitten vielä vähän lisää. Pettymys itseen. Häpeä. Sekaannus, hämmennys, kiukku, joka kenties pohjimmiltaan on surua menetetystä todellisuudesta. Valtava huoli kaikista niistä, joiden toiveet on ensin nostattanut taivaisiin ja joille nyt tuottaa pettymyksen.

Häpeä lamaannuttaa. Kokemus täydellisestä kelpaamattomuudesta ja riittämättömyydestä. Häpeä syntyy ihmisten välillä ja myös hälvenee ihmisten välillä. Häpeä ei kestä päivänvaloa. Kun sen sanoo ääneen, kuristusote hellittää.

Häpeä elää salassa pitämisestä ja tuomitsevuudesta.

Kulttuurisesti olemme edenneet virheiden peittelystä siihen, että epäonnistumisista on tullut muotia. Viime vuosina pinnalle on ponnahtanut epäonnistumiskonferenssejä ja virheitä juhlitaan shampanjalla. En missään nimessä tarkoita sitä, että tämä olisi huono asia. Epäonnistumiset ovat oppimisen ja innovaation välttämätön ehto.

Mutta. Epäonnistumisten rummuttaminen ilman että katsomme sen kumppaneita – epätoivoa, surua ja pettymystä – on äärimmäisen vaarallinen ajatus.

Vahvuutta on kyky istua kivun kanssa, yrittämättä keksiä ratkaisua.

Haluamme, että tarinat kaatumisesta ja nousemisesta tuodaan meille hopealautasella. Kirjoitettuna kaunolla. Haluamme, että selviytymistarinat etenevät nopeasti kohti katharsiksenomaista uudelleensyntymistä. Näitä tarinoitahan me viljelemme. Kaikkien rakastamia sankarinarratiiveja.

Emme puhu siitä, millaista on maata kasvot mudassa, mustelmilla, lyötynä. Emmekä siitä pitkästä tiestä, joka kiemurtelee syvän kuopan ja seuraavan vuorenhuipun välillä. Kun uskallamme tuntea syvästi pettymyksen, ottaa vastaan surun ja menetyksen, pysymme liikkeessä. Elinvoima on liikkeellisyyttä.

Hymyillessämme silloin, kun olisi syytä itkeä, riistämme resilienssiltä ne voimavarat, joista se hengittää; myötätunto, anteeksianto, empatia. Kyky tuntea koko tunteiden kirjo.

Vahvuutta on kyky istua kivun kanssa, yrittämättä keksiä ratkaisua. Olla läsnä. Emme kaipaa välitöntä ratkaisua, kaipaamme kuulluksi ja ymmärretyksi tulemista.

Tärkein ja ensisijainen tehtävämme on pitää toiselle tilaa.

Ratkaisuista pidättäytyminen on vaikeinta, kun ahdistus on suurin. Ratkaisujen ja oppien aika tulee kyllä. Sitä ennen on aika tervehtiä pettymystä ja surua samalla rakkaudella, jolla tervehdimme iloa.

Olen uskomattoman kiitollinen, että saan joka päivä työskennellä sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat valmiita elämään arvojaan ja tulemaan nähdyksi kokonaan. Valmiita tuntemaan tiensä kivun läpi sen sijaan, että kohdistaisivat sen muihin.

Kapasiteettisi olla avoin ja haavoittuva on tismalleen sama, kuin kapasiteettisi kokea yhteenkuuluvuutta, rakkautta, iloa.

 

 

Kirjoituksen taustalla on häpeän kokemusta tutkineen Brene Brownin vaikuttava työ haavoittuvuuden tärkeydestä. Hän on kirjoittanut tutkimustensa pohjalta kirjoja mm. Daring Greatly suom. Uskalla haavoittua (Basam Books, 2013) ja Rising Strong (2015).






0 kommenttia

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.



Ainoa tapa rakentaa vahva itsetunto, pysyvästi.

Itsetuntoa pidetään psyykkisen hyvinvoinnin kulmakivenä. Tutkimusten mukaan näin ei kuitenkaan ole. Hyvä itsetunto ei johda koulu- tai työmenestykseen, eikä huono itsetunto väkivaltaiseen käyttäytymiseen, huumeiden käyttöön tai tupakointiin nuorella iällä*. Tämä ei…

4+1 tapaa lohduttaa väärin

  Jos tarkoituksesi on luoda yhteys toiseen ihmiseen ja kannatella vaikeuden keskellä, on monta tapaa, miten hyvää tarkoittava kommunikointi voi mennä pieleen. Seuraavaksi listaan yleisimmät esteet empaattisen kohtaamisen syntymiselle. Kuvitellaan, että ystäväsi tai…

Yleisin este riitojen ratkeamiselle

  Läheisesi sanoo ohimennen jotain ja yhtäkkiä huomaat että rintaasi puristaa ja sulkeudut. Et vaikuta kimpaantuneelta, mutta olet välinpitämätön ja kylmä. Tämä on yksi reagointitapa tilanteeseen, jolloin johonkin sinun kipukohtaasi on osuttu. Häpeään ja nöyryytykseen…

Mitä häpeäsi kertoo sinusta?

Kaksi eniten toisiinsa sekoitettua sosiaalista tunnetilaa ovat syyllisyys ja häpeä. Mitä väliä? Toinen on yhteydessä masennukseen ja ahdistuneisuuteen, toinen vastuullisuuteen ja hyviin sosiaalisiin taitoihin. Häpeä on vahvasti yhteydessä masentuneisuuteen,…

Tasapainoiseen elämään pyrkiminen tappaa

“Ole tasapainoisesti rakastava kumppani, hoivaava äiti, menestyvä yrittäjä, maaginen rakastaja, auttava ystävä, huippu-urheilija, tietoinen-joogi. Näin vähintään. Liiku enemmän, syö paremmin, tee isommin ja suhdeudu syvemmin.” Pyrkimyksessä tasapainoon olemme aina…

Optimismi ilman toimintaa on haihattelua

Aloitan sitten kun minulla on koulut käyty. Sitten kun lapset on koulussa, lähtenyt kotoa. Aloitan sen videoblogin kun olen laihtunut 5kg. Alan ottamaan kuvia, sitten kun minulla on oikeanlainen kamera. Sitten kun olen käynyt vielä nuo kaksi kurssia. Tiedätkö mitä….

Hyväosaisen syyllisyys

Koin pitkään syyllisyyttä siitä, että minulla on asiat niin hyvin. Miksi minä sain syntyä turvalliseen perheeseen, kun naapurissani joku kokee päivittäin väkivaltaa? Miksi minä synnyin maahan, jossa minun ei tarvitse pelätä henkeni puolesta, kun joku toinen herää…

Täydellisyyden kahdet kasvot

Tänä keväänä ystäväni palautti gradunsa, jonka työstämiseen oli kulunut viisi vuotta. Viisi vuotta? Saatat kysyä, oliko hän tehnyt samaan aikaan töitä tai muita opintoja. Kenties hän ei ole kovinkaan aikaansaava? Jyväskylän yliopiston teettämän tutkimuksen mukaan…

Voimmeko enää puhua työstä?

Havahduin siihen, että suunnittelin illalla innoissani uutta valmennuskokonaisuutta ja ystäväni tuli kysymään minulta huolestuneena, “Vieläkö teet töitä näin myöhään?” “Töitä?” – niin, kaipa minä tein töitä. Kysymys kuulosti korvaani oudolta. Ikään kuin indikoi, että…