Havahduin siihen, että suunnittelin illalla innoissani uutta valmennuskokonaisuutta ja ystäväni tuli kysymään minulta huolestuneena, ”Vieläkö teet töitä näin myöhään?” ”Töitä?” – niin, kaipa minä tein töitä. Kysymys kuulosti korvaani oudolta. Ikään kuin indikoi, että minun kuuluisi haluta tehdä jotain muuta sillä ajan hetkellä. Olin niin uppoutunut touhuihini, etten ollut huomannut ajankulkua. En olisi siinä tehdessäni ollut mieluummin missään muualla. En useinkaan osaa erottaa, mikä on työtä ja mikä vapaa aikaa, koska tekisin sitä, mitä teen, joka tapauksessa. Koska rakastan sitä. Kun luen minua kiinnostavia artikkeleja tai kirjoja, joiden oivalluksia käytän seuraavassa valmennuksessani, olenko töissä vai vapaalla?

Puhutaan work-life balance:sta ja tasapainon löytämisestä. Mielestäni termi on kammottava.Työ on niin erkaantunut elinvoimasta, että se on erotettava muusta elämästä.

Työ sananakin kuulostaa raskaalta. Puurtamiselta ja hampaat irvessä tahkoamiselta. Merryam Webster -sanakirjan mukaan sana work on aktiviteetti, jonka toteutat toistuvasti erityisesti ansaitaksesi rahaa. Ranskan travail ja espanjan trabajo tulevat latinan kielen sanasta trepaliare – kiduttaa, aiheuttaa kipua tai tuskaa. Saksanarbeite ja ruotsin arbete viittaa ponnisteluun, vaikeuteen ja kärsimykseen. Slaavilainen Rabota (josta juontuu myös sana “robotti”) viittaa pakkoon ja maaorjuuteen.

Työn määritelmä on vanhentunut.

Tulevaisuudessa kaikkien ei välttämättä edes tarvitse tehdä työtä sen nykyisessä merkityksessä. Tulevaisuudentutkija Ilkka Halava korostaa työn ja toimeentulon erkanevan toisistaan tulevaisuudessa. Hän uskoo, että ihmisille aletaan maksaa perustuloa tai kansalaispalkkaa. Rutiinityö kyetään automatisoimaan ja ihmiselle jää sellainen toiminta, jossa olemme parhaillamme; luova ongelmanratkaisu, eettinen päätöksenteko ja inhimillinen vuorovaikutus. Suurinta osaa siitä, mitä puuhailemme tulevaisuudessa, ei ole vielä keksitty. Mitä siis tarkoitamme työllä? Aivotutkija Katri Saarikiven mukaan työ voitaisiin määritellä uudelleen älykkääksi tekemiseksi. Jatkaisin määritelmää vielä;

Työ on yhteisen hyvän edistämistä älykkäällä toiminnalla.

Työn teko ei toki aina ole innostunutta uppoutumista. Innostuksen rinnalle tarvitaan pitkäjänteisyyttä. Sitkeyttä jaksaa eteenpäin silloin, kun alkuinnostus on loppunut ja usean vuoden projekti olisi saatettava maaliin. Pennsylvanian yliopiston psykologian professori Angela Duckworth on tutkinut sinnikkyyttä (grit) akateemisen ja työelämän menestyksen selittäjänä. Näyttäisi siltä, että sinnikkyys ennustaa menestystä standardoiduissa kokeissa itsenäisenä tekijänä silloinkin, kun lahjakkuus on kontrolloitu. Duckworth määrittelee sinnikkyyden periksiantamattomuutena ja kiinnostuksen pysymisenä yhdessä asiassa. Uusimman meta-analyysin (Crede ym. 2016) mukaan sinnikkyydessä nimenomaan periksiantamattomuus näyttäisi olevan selittävä tekijä, eikä niinkään kiinnostuksen säilyminen. Periksiantamattomuus on tavoitteissa pysymistä ei vain tänään ja ensi viikolla, vaan vuosienkin päästä. Haasteisiin suuntautumista maratoonarin asenteella.

Mutta jotta voimme olla sitkeitä, meidän on koettava merkitykselliseksi se, mitä olemme tekemässä.

Ero on siinä, että jaksat jatkaa, vaikka jäljellä on enää tylsät raportit, koska sillä mitä teet, on merkitystä sekä sinulle että muille ihmisille ympärilläsi. Elämäntyytyväisyys kumpuaa tavallisesta arjesta silloin, kun teet ihan tavallisia asioita, mutta sillä tavoin, että sillä on sinulle merkitystä. Haluan olla mukana luomassa maailmaa, jossa jokainen herää aamulla ja tekee päivän aikana asioita, jotka kokevat merkitykselliseksi, sellaisten ihmisten kanssa, joilla on sama unelma. Tätä minä haluan kutsua työksi.

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: